211 kierroksen kokemuksia Pirkkolasta!

Kisaraportti
HRM2009 Pirkkola 8.8.2009 JH&EK, Salon Viesti Luistelujaosto

Lähtöviivalle oli saapunut ennakkoilmoittautuneista vain osa, joten meitä viivalla oli vain 4
luistelijaa. Tavoiteaika 25 sekuntia/kierros näytti alussa suht helpolta ja jouduimme jopa pidättelemään
vauhtia. Olihan tämä ensimmäinen kerta kun luistelimme näin monta kierrosta putkeen eikä oikein ollut varmuutta mitä matkalta voi odottaa, joten oli parempi mennä hivenen hiljempaa
kuin ryntäillä alussa liian kovaa. Radalla olimme kesän mittaan tehneet lukuisia 15-30 kierroksen vetoja ja harjoitelleet kaarreluistelua, jota puolet matkasta on, sekä rentoa ja taloudellista etenemistä. Suuri huoli oli se, miten selkä tulee kestämään 211 kierrosta jossa siis 422 kaarretta. Otimme tavoitteeksi lepuuttaa selkää joka vetovuoron alussa, eli joka toisella kierroksella. Alkuun kaikki menikin odotusten mukaisesti,100 ekaa kierrosta meni helposti vetovuoroja vaihdellen. Nestehuoltoa +26 asteen kelissä saimme Legenda Olli Sjön taholta, joka tarjoili juomaa aina takasuoralla, vieressä luistellen, homma toimi hyvin.

Puolivälin kohdalla oli luistelun käännekohta, ehkä ote hieman herpaantui ja tarkkaavaisuus
hetkeksi katosi. Etukaarteessa ehkä luistimet osuivat yhteen ja tasapainomme menetettyämme
olimme molemmat asfaltissa, ensin Juha sitten Esa. Ruhjeita tuli sääreen, polveen, käsiin ja
pakaraan, Juhalle vasempaan, Esalle oikealle puolelle, eli rullaluistelijan perusvammat.
Tarkkaa syytä kaatumisen ei voi edelleenkään sanoa, kameran kuviin ei kaatuminen koskaan
päätynyt, kaikki oli ohi salamana, mutta viis siitä, nousimme ylös ja jatkoimme entistä
päättäväisempänä. Omat vammat eivät haitanneet luistelua, mutta Esan kaatumisen vammat
selvästi haittasivat luistelua, käytimme ruhjeissa jopa jääpusseja luistelun aikana ja ehkä juuri
niitten ansiosta Esan luistelu saattoi jatkua, mutta vaikutus oli selvä, kaarteessa puristaminen
ei enää ollut tehokasta ja jopa tajunnan heikentyessä vaihdoimme vetovuoron yksipuolisesti
Juhan vetoon Esan lepuuttaessa ärtynyttä kankkuaan peesissä.

160-170 kierroksen jälkeen alkoi jaloissa tuntumaan, luistelimme enää kaksi kierrosta ja
lepuutimme koko takasuoran mitan jonka jälkeen kiihdytimme uudelleen, kierrosnopeudet
putosivat joka toisella lähelle 27s ja joka toisella menimme välillä jopa alle 25 sekunnin. Loppu oli
sitten vain luistelua maaliin sen ihmeemmin sijoituksista taistelematta. Ensin tuli maaliin
Juha, ja luistimen mitan takana Esa. Loppuajaksi tuli 1:30:28 ja keskikierrosajaksi noin 26
sekuntia. Tavoite-aikamme lähes onnistui odotusten mukaisesti vastoinkäymisistä huolimatta.
Teimme samalla ratakohtaisen maratonin Suomen ennätyksen muille rikottavaksi.

Mukana oli myös Opticonin H19 monitoimi pääte, joka mittasi nopeutta GPS:n avutuksella ja joka lähetti tiedot reaaliajassa internettiin, josta luisteltua matkaa ja nopeutta saattoi seurata mistä tahansa, missä on internet-yhteys. Kyseistä seurantametodia sovellettiin nyt ensimmäistä kertaa
rullaluistelussa ja tulokset olivat lupaavia. GPS:n mukaan luisteltu matka oli noin 44 kilometriä
johtuen epäoptimaalisista ajolinjoista joita radalla on pakko käyttää koska vain radan
sisäviivaa pitkin mitattuna matka on 42.2km, viivaa pitkin on mahdoton luistella.

Muuten kisassa jäi hieman jossiteltavaa tuon kaatumisen takia, loppuaika olisi ollut parempi
ehkä jopa viisikin minuuttia, mutta ensi vuonna toivottavasti on uusi yritys tai sitten ei. Toivottavasti muutkin uskaltautuisivat mukaan ja harjoittelemaan kaarretekniikkaa jota rataluistelu todella vaatii.